FYKE kpl 3 del 2

Tiheys

kommer senare...



Makeaa vai suolaista?

Tärkeintä ihmisille, eläimille ja kasveille on makea vesi, koska se on sellaista vettä, jota me juomme. Se, että vesi on makea, ei tarkoita sitä, että se maistuu makealta, vaan että siinä ei maistu suola.

Meressä on suolaista vettä. Siellä on suurin osa koko maailman vesistä. Miksi merivesi on suolaista?

Kun pohjavesi hiljalleen liikkuu maakerrosten läpi mereen, ottaa se mukaansa erilaisia suoloja, joita on maassa. Nämä suolat tulevat mereen ja ne tekevät merivedestä suolaisen.

Me ihmiset ja useat eläimet juovat makeaa vettä, mutta on myös eläimiä, jotka ovat sopeutuneet juomaan suolavettä. Sellaisia eläimiä ovat merilinnut esim. lokki- ja sorsalinnut.

Vesi liuottaa monet aineet

Monet aineet liukenevat hyvin vedessä ja sanotaan, että vesi on hyvä liuotin. Mutta on aineita, jotka eivät liukene vedessä. Sellaisia aineita ovat rasvat, kuten ruokaöljyt, voit ja margariinit. Oletko joskus yrittänyt tiskata pelkällä vedellä lautasta, jolta olet syönyt paistettua ruokaa? Mitä tapahtuu? Rasva pysyy lautasella ja sinun on pestävä se tiskiaineella. Rasva paakkuuntuu vedessä könteiksi, jotta sillä olisi mahdollisimman vähän kontaktia ympäröivän veden kanssa. Pesuaine sitä vastoin jakaa rasvan niin pieniin osiin, että se on helppo tiskata pois.

Kun puhutaan vedestä liuottimena, on tärkeää ottaa esille kaksi käsitettä, joihin tulet varmasti tulevaisuudessa törmäämään, nimittäin sekoitus ja liuos. On hyvä tietää ero niiden välillä. Yhdistelmä koostuu aina kahdesta tai useammasta aineesta, jotka on sekoitettu keskenään. On olemassa erilaisia yhdistelmiä: kiinteä yhdistelmä, nestemäinen yhdistelmä ja kaasuyhdistelmä.

Esimerkiksi sokerin ja jauhon sekoitus on kiinteä sekoitus, kun taas suolan ja veden sekoitus on nestemäinen sekoitus. Ilma on sekoitus erilaisia kaasuja eli siis se on kaasusekoitus. Nestemäistä sekoitusta, josta ei voida erottaa siihen sisältyviä eri aineita, kutsutaan liuokseksi.    

Hapan vai emäksinen?

Sitruuna maistuu happamalta. Se johtuu siitä, että sitruuna sisältää aineita, joita kutsutaan hapoiksi. Sellaisia aineita on useimmissa hedelmissä ja marjoissa eri määriä, minkä vuoksi marjat ja hedelmät ovat eri tavoin (tai eri määrin) happamia. Voimmeko kokeilla, onko jokin aine on hapan vai ei? Täytyykö meidän aina maistaa sitä? Me voimme kokeilla! Luonnossa on aineita, jotka vaihtavat väriä, kun ne ottavat kontaktia johonkin happamaan. Näitä aineita, joita voidaan käyttää kokeillakseen, onko jokin aine hapan tai ei, kutsutaan indikaattoreiksi. Happaman vastakohta on emäksinen. Emäksisiä aineita on tapana lisätä erilaisiin pesuaineisiin. Jos aine ei ole hapan eikä emäksinen, se on neutraali.

Mutta mistä tiedämme minkä väriseksi indikaattori muuttuu tullessaan happamaksi? Sinä voit kokeilla; pudota vähän indikaattoria sitruunamehuun ja katso minkä värin se saa.

Tiesitkö tämän?
Me käytämme nimitystä pH, kun jaamme aineet happamiin, emäksisiin ja neutraaleihin.
Kun pH on alempi kuin 7, on aine hapan.
Kun pH on korkeampi kuin 7, on aine emäksinen.
Kun pH on 7, on aine neutraali.