Svenska ordprov 26.9.2014

BIGE kpl 6

6. Kartta

Uutisista saamme tietää, mitä maailmalla tapahtuu. Kun tutkit uutiskuvia, huomaat, että pienetkin uutiset sisältävät runsaasti maantieteellistä informaatiota.

Pituusasteet ja leveysasteet

Maan keskellä ympäri menee linja, joka muistuttaa vyötä. Sitä kutsutaan päiväntasaajaksi. Päiväntasaajaa ja niitä linjoja, jotka kulkevat yhdensuuntaisesti päiväntasaajan kanssa, kutsutaan leveyspiireiksi. Päiväntasaaja on pisin leveyspiiri ja se jakaa maapallon pohjoiseen ja eteläiseen pallonpuoliskoon (kuva 27A). Jos me siirrämme katseen päiväntasaajalta napoja kohti, muuttuvat leveyspiirit yhä lyhyemmiksi.

Maapallolla on myös linjoja, jotka menevät navalta toiselle. Niitä kutsutaan pituuspiireiksi. Kaikki pituuspiirit ovat yhtä suuria/pitkiä. Nollapituuspiiri menee Greenwichin läpi läheltä Iso-Britannian pääkaupunkia Lontoota, ja pituuspiiri 180 sijaitsee maan vastakkaisella puolella. Jos maapallo halkaistaisiin kahtia nollapituuspiiriltä ja pituuspiiriltä 180, saataisiin kaksi pallonpuoliskoa, nimittäin itäinen pallonpuolisko ja läntinen pallonpuolisko.

Leveyspiirit ja pituuspiirit muodostavat yhdessä koordinaatiston eli asteverkon maan päällä.

Koordinaatisto / asteverkko
Koordinaatiston avulla voi määrittää tarkasti, missä jokin paikka sijaitsee. Kirjaimet N, E, S ja W ovat englanninkielisiä lyhenteitä. N tarkoittaa pohjoista (North), E tarkoittaa itää (East), S tarkoittaa etelää (South) ja W tarkoittaa länttä (West). Esimerkiksi Helsingin sijainti on 60°N ja 25°E. Tämä tarkoittaa että Helsinki sijaitsee 60 astetta päiväntasaajasta. N kertoo, että kaupunki sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla. 25° tarkoittaa, että Helsinki sijaitsee 25 astetta nollapituuspiiristä. E kertoo, että kaupunki sijaitsee itäisellä pallonpuoliskolla.

Asteverkon / koordinaatiston hyödyntäminen
Pituus- ja leveyspiirejä käytetään usein, kun piirretään asteverkkoa/koordinaatistoa, joka tekee helpommaksi löytää paikka kartalta. Viereisellä kartalla esimerkiksi Suomi on ruudussa M2. Jos haluat paikantaa paikan, josta olet kuullut uutisissa, nopein ratkaisu on etsiä ensin paikkakunnan nimi karttakirjan hakemistosta. Paikan nimen vierestä saat tietoosi millä sivulla ja missä ruudussa paikka sijaitsee.

Kuvatekstit

27A Leveysasteet kulkevat lännestä itään.

27B Pituusasteet kulkevat navalta navalle.

27C Koordinaatisto/asteverkko (ruudukko).

27D Helsingin sijainti on 60°N ja 25°E.

28A Tässä kartassa Helsinki sijaitsee ruudussa M2.

Tiivistelmä

- Leveys ja pituuspiirit muodostavat kartan koordinaatiston/asteverkon.

- Kun yrität etsiä paikkaa kartasta, voit käyttää kahta eri menetelmää:

- A. Koordinaatisto/asteverkko näyttää pisteen, jossa paikka sijaitsee.

- B. Kartan ruudukko näyttää ruudun, jossa paikka sijaitsee.

Svenska ordprov 19.9.2014

BIGE kpl 5

5. Pienet nisäkkäät

Päästäiset, hiiret ja myyrät saalistavat niityillä, jossa on runsaasti näitä pieniä nisäkkäitä. Ne eivät elä pitkään, korkeintaan kaksi vuotta, mutta ne saavat monia pentueita joka vuosi ja yhdessä pentueessa voi olla 2-10 poikasta.

Metsäpäästäinen on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin. Se viihtyy niityillä, pellonpientareilla, metsien reunoilla ja jopa kosteilla rantaniityillä. Yhdessä päästäisten kanssa metsähiiret ovat Suomen tavallisimpia nisäkkäitä. Päästäinen muistuttaa hiirtä, mutta se ei ole sille vaan maamyyrille ja siileille sukua. Päästäisellä on turkki, joka on pehmeä ja samettinen. Sillä on pitkä, terävä nenä, pienet korvat ja mustat pienet nappisilmät.

Päästäiset ovat petoeläimiä. Ne syövät matoja, hyönteisiä, toukkia, hämähäkkejä ja etanoita. Ne kiitävät nopeasti edestakaisin, mikä kuluttaa paljon energiaa. Sen takia niiden pitää syödä päivässä yhtä paljon kuin ne itse painavat.

Kuolleet päästäiset ovat tavallinen näky. Jos ne eivät löydä tarpeeksi ruokaa, ne kuolevat nälkään. Monet pedot tappavat päästäisiä, mutta eivät kuitenkaan syö niitä, koska ne haisevat pahalta.

Pienet jyrsijät

Jyrsijöillä on terävät, talttamaiset etuhampaat, joita ne käyttävät jyrsiessään kasveja. Jyrsijät liikkuvat loikkien ja jättävät lumeen rivin rinnakkaisia jälkiä tassuistaan. Ne kaivavat kattavan käytäväverkoston asuinkokoineen ja ruokavarastoineen oman mitallisen kulkusysteemin asuinkoloille sekä käytävän maan pinnalle. Poikaset syntyvät koloissa, jotka on vuorattu kuivalla heinällä.

Metsähiiri elää pellolla ja metsässä, jossa se syö siemeniä ja hedelmiä. Talvella se asettuu joskus asumaan kesämökkeihin ja varastorakennuksiin. Metsähiiri voi esiintyä monissa paikoissa suurissa määrin, mutta niitä näkee silti harvoin, koska ne pysyvät piilossa pesässään päiväsaikaan.

Metsähiiri on taitava kiipeilijä ja hyppijä. Sillä on suuret korvat ja isot silmät niin kuin useilla yöeläimillä. Sen turkki on päältä kullanruskea, mutta maha ja jalat ovat valkoiset.

Peltomyyrä on ruskeanharmaa ja sillä on lyhyt häntä. Sen pienet korvat ovat piiloutuneet sen pörröiseen turkkiin. Se asettuu asumaan sinne, missä kasvillisuus antaa suojaa ja ruokaa. Niityt, pellonreunat, aukiot ja viljelemättömät pellot ovat loistavia elinympäristöjä. Kun myyriä on paljon, on petolinnuilla ja ketuilla myös paljon ruokaa.

Kesällä myyrä syö ruohoa mutta myös apiloita ja niittyleinikkien lehtiä. Talvella se löytää ruohoa lumen alta. Myyrä asuu lumen alla lähellä maanpintaa, missä lämpötila on nollan tienoilla, vaikka ulkona on pakkasta. Kun lumi alkaa sulaa keväällä, voit nähdä myyrän talvireittejä, joissa purtu ruoho on pakkautunut pieniksi makkaroiksi. Hyvinä myyrävuosina vihreä ruoho loppuu ja silloin peltomyyrä jyrsii kuorta puista ja pensaista lumen alta. Jäljet näkyvät, kun lumi sulaa.

Yhteenveto:
Metsäpäästäinen syö pieniä selkärangattomia eläimiä.
Metsähiiri syö siemeniä ja hedelmiä.
Peltomyyrä syö ruohoa ja kuorta.

Kuvatekstit:
20A Metsähiirellä on pitkä ja terävä kuono.
21A Metsähiirellä on isot silmät ja korvat sekä pitkä häntä.
21B Peltomyyrän tunnistaa sen lyhyestä hännästä.

21C Peltomyyrän poikaset ovat karvattomia syntyessään.

HI kpl 1

1.   Historian etsivät

Historia on menneisyyden tutkimista

Sanalla historia on monta merkitystä. Kaikki, mikä on mennyttä, tästä hetkestä taaksepäin ajassa, on historiaa. Se, mitä olet juuri hetki sitten tehnyt, on historiaa.

Historia on tiedettä. Historiallinen tutkimus auttaa meitä tietämään lisää menneisyydestä. Historioitsija on tiedemies, joka tutkii menneisyyttä. Historia on myös aine, jota opiskellaan koulussa. On monia erilaisia lajeja historiaa. Sotahistorioitsija tutkii sotaa ja taidehistorioitsija tutkii taideteoksia.

Me emme tiedä varmasti, kuinka asiat olivat ennen. Kun tutkii historiaa, saa työskennellä kuin salapoliisi saadakseen selville, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Tapaus Tollundin miehestä on esimerkki noin 2000 vuotta vanhasta tapahtumasta, jota historioitsijat ovat tutkineet.

Lähteet kertovat menneisyydestä

Jos meillä olisi aikakone olisi meidän helppo saada tietoa historiasta, koska voisimme matkustaa sinne ja nähdä millaista silloin oli. Mutta meillä ei ole aikakonetta, joten tietääksemme jotain historian tapahtumista meidän pitää luottaa arkeologisiin löytöihin tai historiallisiin lähteisiin. Tutkimalla niitä tutkijat yrittää selvittää, mitä on tapahtunut menneisyydessä. Tutkijat kuvailevat tapahtumia ja yrittävät selvittää, miksi jotain on tapahtunut. He yrittävät myös tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä seurauksia siitä tuli.

Kaikkea ei voi saada selville

Ei ole vaikeaa saada tietää lisää äidin historiasta. Mutta on selkeästi vaikeampaa hankkia tietoa ukin isästä, joka eli sata vuotta sitten. On ehkä mahdollista selvittää, missä hän asui, mutta on mahdotonta saada tarkkoja yksityiskohtia  hänen elämästään.

On vaikeaa tietää, mitä Tollundin miehelle tapahtui, sillä tietolähteitä on niin vähän. ja koska hänen kuolemastaan on noin 2000 vuotta aikaa. Tiedämme paljon lähihistoriastamme, mutta mitä kauemmas ajassa menemme, sitä vaikeammaksi tulee selvittää, mitä on tapahtunut.

Historioitsija yrittää etsiä mahdollisimman monta lähdettä, jotka käsittelevät hänen tutkimusaihettaan. Lähteiden avulla historioitsija yrittää elää historiallisia tapahtumia ja ottaa selville, mitä todella tapahtui.

Kaikkea tietoa kaikista historiallisista tapahtumista on mahdotonta saada tietää. Jos lähteitä on harvoja, ovat tutkimustulokset epävarmoja. Vanhimmat kirjalliset lähteet ovat noin 5000 vuotta vanhoja. Tutkiakseen sellaista joka on tapahtunut joskus aiemmin, täytyy luottaa arkeologisiin löytöihin – esineisiin, jotka on löydetty kaivamalla maata.

Muista!

- On olemassa jäännöksiä, erilaisia lähteitä menneisyydestä.

- Tutkimalla erilaisia lähteitä saamme tietää enemmän historiasta.

- Lähteet voivat olla esimerkiksi kirjeitä, kuvia, karttoja, kertomuksia, raunioita ja miekkoja.

Kuvatekstit:

Asiantuntijat eri alueilta tutkivat Tollundin miehen päätä.

Jos meillä olisi aikakone, voisimme matkustaa ajassa taaksepäin ja voisimme ehkä nähdä, että Tollundin miehen viimeiset hetket näyttivät tältä.

Erilaisia lähteitä
Esimerkkejä arkeologisista lähteistä:
luut
rauniot / rakennusten jäännökset
vaatteet
työkalut
luolamaalaukset
Esimerkkejä kirjoitetuista tietolähteistä:
kirjeet
tarinat

lehdet
kirjat
kartat
dokumentit
Esimerkkejä suullisista lähteistä:
haastattelut
äänitteet
radiolähetykset
suulliset kertomukset
Esimerkkejä kuvalähteistä:
valokuvat
elokuvat
sarjat
mainokset
taideteokset

Svenska ordprov 12.9.2014

Varningssymbolerna

BIGE kpl 4

4. Kovakuoriaiset

Tiedätkö, mitä hammasleukakääpiäinen, täplähaiskiainen, välkekauniainen ja hormukkakirppa ovat? Ne ovat kovakuoriaisia ja ne edustavat lajirikkaimpia hyönteisiä. Mutta monista kovakuoriaislajeista on tullut harvinaisempia, koska niitty- ja luonnonmetsäalueet ovat vähentyneet.

Osa kovakuoriaisista on kasvissyöjiä ja muut ovat lihansyöjiä tai raadonsyöjiä. Vahvoilla leuoillaan ne hienontavat ravintonsa. Suurin osa koppakuoriaisista osaa lentää. Etusiivet ovat kovat tai nahkapeitteiset ja takasiivet kalvomaiset lentosiivet. Kovakuoriainen vetää ne kuoren alle, kun se ei lennä. Monilla lajeilla on vaikuttavat tuntosarvet. Kovakuoriaiset käyvät läpi täyden muodonmuutoksen.

Monia koppakuoriaislajeja

Leppäkerttu on ehkä tunnetuin kovakuoriainen. Leppäkertun punainen väri kertoo, että se maistuu pahalta ja siksi linnut jättävät sen rauhaan. Meille leppäkertut ovat hyödyllisiä, koska aikuiset eläimet ja toukat syövät kirvoja, jotka voivat tehdä vahinkoa kasveille.

Kiiltomato on nimestään huolimatta kovakuoriainen. Naarailta puuttuu lentotaito ja ne muistuttavat enemmän toukkia. Syksyllä, kun illat pimenevät, voi nähdä vihreitä valopilkkuja ruohossa. Ne ovat kiiltomatonaaraiden takaruumiissa olevia pilkkuja, jotka ne kääntävät ylöspäin houkutellakseen uroksia luokseen. Naarat ovat huomattavasti pienempiä kuin urokset. Niillä on kovat peitesiivet ja ne lentävät naaraiden luokse hämärällä.  Kiiltomadot ovat petoeläimiä.

Maakiitäjäinen liikkuu nopeasti maalla, kun se etsii saalista. Se saalistaa matoja, toukkia ja etanoita. Maakiitäjäinen tappaa saaliin voimakkailla ja terävillä leuoillaan.

Jäärä syö siitepölyä ja osia niityn kukista. Jäärällä on hoikka ja värikäs kroppa, sekä pitkät tuntosarvet.

Haudankaivaja on haaskaeläin ja elättää itseensä raadoilla. Haudankaivaja kaivaa eläimen raatoja maahan ja naaraat munivat munansa niihin. Myös munista kuoriutuvat toukat ovat raadonsyöjiä.

Sontiainen, joka voi vaikuttaa kömpelöltä, on kovakuoriainen, joka voi lentää suristen pitkiä matkoja. Se etsii lehmän ja hevosen sontaa käyttäen hajuaistiaan, joka sijaitsee sen tuntosarvissa. Kun sontiainen löytää lantakasan, kaivautuu se kasan alle voimakkailla jaloillaan syömään sontaa. Myöhäiskesällä naaras kaivaa käytäviä lantakasan alle ja jättää munat sinne. Se täyttää käytävät sonnalla niin, että toukilla olisi tarpeeksi ravintoa, kun ne kuoriutuvat munista. Sillä tavoin sontiainen myös lannoittaa maan.

Tiedätkö, mitä hammasleukakääpiäinen, täplähaiskiainen, välkekauniainen ja hormukkakirppa ovat? Ne ovat kovakuoriaisia ja ne edustavat lajirikkaimpia hyönteisiä. Mutta monista kovakuoriaislajeista on tullut harvinaisempia, koska niitty- ja luonnonmetsäalueet ovat vähentyneet.

Kasvit tuottavat kaiken ravinnon niityllä

Vihreät kasvit, joita kutsutaan tuottajiksi, ovat elintärkeitä muille eliöille. Hyönteiset voivat olla kasvis- tai lihansyöjiä, ja ovat siis kuluttajia. Jotkut kovakuoriaiset ovat hajottajia eli ne syövät kuolleita eläimiä tai lantaa. Näin siis luonnon ravinteet palautuvat takaisin maahan ja ravintoketjun alkuun, jotta vihreät kasvit voivat taas käyttää niitä. 

FYKE kpl 1

Kemia ja fysiikka – mitä se on?

Kemia voi olla paljon – se voi olla kouluaine ja se voi olla myös luonnontiedettä. Kuten sinä varmasti tulet huomaamaan, tehdään kemiantunneilla kokeita eri aineilla. Onko se juuri sitä, mitä kemia käsittelee?

Sinä ja minä ja kaikki ympärillämme ovat rakentuneet erilaisista aineista. Kemia käsittelee näitä aineita ja tutkii niitä ominaisuuksia, joita niillä on. Kemia tutkii myös kuinka voi erottaa eri aineita toisistaan tai yhdistää ne uudelleen uusiksi aineiksi.

Sinä ja sinun perheesi käytätte kemiallisia aineita päivittäin. Silloin, kun peset hampaasi, käytät kemiallista ainetta: hammastahnaa. Ruoka on myös kemiallisia aineita monella eri tavalla yhdistettynä. Kysymyksessä ovat esimerkiksi erilaiset vitamiinit ja rasvat. Kun sinä opit enemmän kemiasta, tulet huomaamaan, että kemiaa on kaikkialla.
Sinä ja minä ja kaikki ympärillämme ovat rakentuneet erilaisista aineista. Kemia käsittelee näitä aineita ja tutkii niitä ominaisuuksia, joita niillä on. Kemia tutkii myös kuinka voi erottaa eri aineita toisistaan tai yhdistää ne uudelleen uusiksi aineiksi.

Myös fysiikassa on erilaisia asioita ja totuus on, että sitä ei pysty selittämään vain parilla rivillä. Se, mikä on täysin selvää on, että fysiikka aineena selittää paljon sellaista, mitä sinä kohtaat joka päivä ja siksi fysiikka on jännää, hauskaa ja sitä on hyvä tuntea. Voi kokeilla ja ehkä löytää selityksiä kaikkiin mahdollisiin salaisuuksiin luonnossa. Oletko sinä miettinyt, miten esimerkiksi sähköä muodostuu tai miksi meillä on päivä ja yö? Fysiikka etsii vastauksia luonnon salaisuuksiin mutta se olet sinä, joka olet salapoliisi.

Fysiikka ja kemia ei ole vaikeaa, vaikka kaikki niin luulevatkin. Mutta se antaa sinulle haasteita ja jotakin mietittävää. Miksi lamppu palaa? Mitä tapahtuu kermalle kun vispaat sitä? Miksi käytämme saippuaa, kun olemme suihkussa?

IKIVANHOJA KEMIALLISIA RESEPTEJÄ

Kemiallisia metodeja on käytetty kauan ennen kun tiedettiin, että kyseessä oli kemia tai ennen kuin kemialle oli oma sanansa. Pronssikirves, olut ja viini ovat vain joitakin esimerkkejä meidän esi-isiemme kemiallisista kokeiluista kauan ennen ajanlaskumme alkua. Sana "kemia" tulee kreikankielisestä sanasta chemeia tai chymeia, jota on käytetty merkityksessä "jumalallista taidetta". Mutta on monia selityksiä sille, mistä sana tulee, ja yksi niistä on Khem joka on Egyptin entinen nimitys. Tämän selityksen mukaan chymeia-sana tarkoittaa egyptiläistä taidetta/taitoa.

Muinaisessa Egyptissä ihmiset osasivat muotoilla metallia. Metalleja käytettiin, koska niitä löytyi puhtaassa muodossa luonnosta. Sen lisäksi oli erilaisia reseptejä meikeille ja myös hajuvesiä sekoitettiin. Egyptiläiset ovat kuitenkin kaikkein tunnetuimpia taidostaan säilöä kuolleita. Me sanomme että kuolleet on muumioitu. Uskottiin, että osa eläimistäkin oli jumalia ja sen takia nekin muumioitiin. Kun muumioitiin kuollutta ruumista, käytettiin erilaisia kemikaaleja. Ensin käytettiin suolaa, jotta ruumiista saatiin vesi pois, sillä kuolleen ruumiin piti olla kuiva eikä se saanut mädäntyä. Sen jälkeen ruumis voideltiin kaikenlaisilla öljyillä ja käärittiin liinoihin. Viimeiseksi muumio maalattiin eri väreillä.

TUTKIMUS
Sinä tulet tekemään erilaisia kokeiluja sekä fysiikassa että kemiassa ja juuri yritykset tekevät kaiken niin jännittäväksi, sillä voit havaita täysin odottamattomia asioita. Lisäksi on helpompi muistaa jotakin, mitä olet itse tehnyt ja nähnyt omilla silmilläsi. Mutta on tärkeää noudattaa tiettyjä sääntöjä, kun kokeilet; kyse on työturvallisuudesta. Sääntöjen ei ole tarkoitus tehdä kokeiluista ikäviä, vaan juuri päinvastoin: jos tunnet olosi turvalliseksi, se on paljon hauskempaa. Silloin sinun ei tarvitse pelätä, että joku vahingoittuisi, vaan voit keskittyä tutkimuksiin ja sinun omiin löytöihisi.

TYÖTURVALLISUUS
Kun työskentelet erilaisten aineiden kanssa, sinun täytyy tuntea niiden ominaisuudet, jotta voisit työskennellä turvallisesti. Osa aineista voi näet olla myrkyllisiä tai syövyttäviä. Aineiden ominaisuudet on merkitty symboleilla, joiden oppiminen on tärkeätä. Tässä on lista niistä.

Varmistaaksesi, että työskentelet turvallisesti, sinun pitää muistaa ja seurata näitä sääntöjä.
1. Seuraa aina opettajan ohjeita.
2. Lue työohjeet ennen kun aloitat kokeen.
3. Ole rauhallinen laboratoriossa. Älä riehu tai metelöi!
4. Käytä suojavarusteita, jos kokeet sitä edellyttävät.
5. Älä syö tai juo mitään laboratoriossa.
6. Älä koskaan maista tuntemattomia aineita. Jos et tunne käsittelemääsi ainetta, pyydä opettajalta apua.
7. Kun koe on loppunut, siivoa aina jälkesi!
8. Pese kätesi lopussa kunnolla vedellä ja saippualla.

KIRJOITA RAPORTTEJA

Jos et tee merkintöjä, voit unohtaa aika nopeasti mitä olet tehnyt, miten teit sen, mitä tapahtui, ja miksi. Siksi kannattaa kirjoittaa ylös avainsanoja kokeen edetessä. Jälkeenpäin voit sitten parantaa raporttia kirjoittamalla siitä pienen kertomuksen. Voi myös olla mukavaa verrata tuloksiaan muiden luokkakavereiden kanssa.

Raportin kirjoittaminen on taito, jota voit harjoitella ja jossa voit tulla paremmaksi koko ajan. On joitakin hyödyllisiä vinkkejä, jotka on hyvä muistaa - kirjoita esimerkiksi aina päivämäärä, tehtävän numero tai kokeen otsikko ylös. Useimmissa kokeissa pitää miettiä mitä itse ajattelet, että tulee tapahtumaan. Sellaista arvausta sanotaan luonnontieteessä hypoteesiksi. Kirjoita ylös sinun hypoteesisi, sekä mitä varusteita tarvitset koetta varten.

Nyt voit aloittaa kokeen. Muista kirjoittaa ylös tukisanoja kokeen edetessä. Sinulla voi myös olla kuvia tai taulukoita apunasi – valitse se, joka on paras sinulle. Kun koe on tehty, tulee sinun kirjoittaa ylös, mitä tapahtui ja pitikö hypoteesisi paikkansa. Mitä opit? Lopuksi voit tiivistää kaiken tekstinä tai kuvana.

BIGE kpl 1

1.  Valoisa kasvupaikka

Niityt saivat alkunsa alun perin, kun ihmiset alkoivat hakata metsää puutavaraksi ja haloiksi. Silloin erilaiset ruohot ja muut kasvit saivat avoimen ja valoisan kasvupaikan. Kesällä niitettiin ruohoa talviruoaksi lehmille ja muille kotieläimille. Karjan annettiin laiduntaa niityllä. Siksi niityt eivät enää koskaan kasvaneet metsiksi.

Nyt niittymaamme ovat katoamassa jälkeen, koska lehmät eivät enää laidunna siellä. Monet kasvit ja hyönteiset, jotka aikaisemmin elivät kedoilla, ovat siksi menettäneet elinpaikkansa. Mutta pelloilla ja tienvarsilla sekä sähköjohtojen alla, jossa on siivottu maata puista ja pensaista, on sopivia paikkoja niittykasveille. Tällaisilla paikoilla voi oppia niittykasveista.

Kahdentyyppisiä niittyjä

Riippuen maaperän kosteudesta ja ravinteiden rikkaudesta niityt jaetaan kuivakkoihin ja kosteikkoihin. Kuivakot sijaitsevat kuivilla paikoilla vuorilla ja ravinneköyhässä hiekkamaastossa. Siellä kasvit ovat sopeutuneet selviytymään kuivassa ja vain vähällä ravinnolla. Kasveilla on yleensä pienet kapeat lehdet, että niin vähän vettä kun mahdollista haihtuu. Keltakannusruoho, päivänkakkara ja sinikello ovat yleisiä kuivakkokasveja.

Kosteikoilla maasto on kosteaa ja ravinnerikasta. Koska siellä kasvien ei tarvitse kitsastella veden suhteen, ovat ne tavallisesti korkeita ja niillä on isot lehdet. Muun muassa mesiangervot, niittyleinikit ja karhunputket kasvavat mielellään kosteikoilla.

Kasvit lisääntyvät

Suurin osan niittykasveista on monivuotisia. Ne talvehtivat ja lisääntyvät maavarren avulla vuosi toisensa jälkeen. Maavarreksi kutsutaan sitä osaa varresta, joka kasva maan alla ja työntää uudet versot keväällä. Myös monivuotiset kasvit tuottavat siemeniä.

Yksivuotinen keto-orvokki kasvaa kuivaniityllä. Se kuolee syksyllä, mutta siemenet talvehtivat. Keväällä, kun maa on kostea, tuoreet siemenet ja uudet taimet kasvavat. Ne kukkivat koko kesän. Siksi keto-orvokki ehtii tuottaa paljon siemeniä ja varmistaa sillä tavoin uusiutumisen seuraavana vuonna. Yksivuotiset kasvit niityllä ovat harvassa.

Punkit

Niittykasvit tarjoavat sekä ruokaa että turvaa hyönteisille ja pikkujyrsijöille. Ruohikossa piileskelevät lisäksi hämähäkit ja punkit saalistamassa.

Puutiainen on mustaruskea punkki, joka on noin 2 milliä pitkä. Se imee verta ihmisistä ja eläimistä. Se voi työntää imukärsänsä ihosi läpi ja sitten se istuu paikallaan, joskus monta päivää. Kun punkki imee verta, se kasvaa ja siitä voi tulla jopa sormenpään kokoinen. Purema ei satu, mutta ihoon tulee jälki.
On punkkeja, jotka levittävät vakavia sairauksia. Punkit viihtyvät siellä, missä ruoho kasvaa. Laita pitkät vaatteet niin, että ne eivät voi purra, kun liikut sellaisissa paikoissa. Sen jälkeen on hyvä tehdä punkki tarkastus. Poista pu­­nkit pinseteillä mutta varo että ne eivät hajoa. Seuraa kohtaa, missä punkki on ollut, viikon ajan. Jos punkin pureman ympärille alkaa kehittyä punainen rinkula, on parasta hakeutua lääkärin hoitoon.