BIGE kpl 1

1.  Valoisa kasvupaikka

Niityt saivat alkunsa alun perin, kun ihmiset alkoivat hakata metsää puutavaraksi ja haloiksi. Silloin erilaiset ruohot ja muut kasvit saivat avoimen ja valoisan kasvupaikan. Kesällä niitettiin ruohoa talviruoaksi lehmille ja muille kotieläimille. Karjan annettiin laiduntaa niityllä. Siksi niityt eivät enää koskaan kasvaneet metsiksi.

Nyt niittymaamme ovat katoamassa jälkeen, koska lehmät eivät enää laidunna siellä. Monet kasvit ja hyönteiset, jotka aikaisemmin elivät kedoilla, ovat siksi menettäneet elinpaikkansa. Mutta pelloilla ja tienvarsilla sekä sähköjohtojen alla, jossa on siivottu maata puista ja pensaista, on sopivia paikkoja niittykasveille. Tällaisilla paikoilla voi oppia niittykasveista.

Kahdentyyppisiä niittyjä

Riippuen maaperän kosteudesta ja ravinteiden rikkaudesta niityt jaetaan kuivakkoihin ja kosteikkoihin. Kuivakot sijaitsevat kuivilla paikoilla vuorilla ja ravinneköyhässä hiekkamaastossa. Siellä kasvit ovat sopeutuneet selviytymään kuivassa ja vain vähällä ravinnolla. Kasveilla on yleensä pienet kapeat lehdet, että niin vähän vettä kun mahdollista haihtuu. Keltakannusruoho, päivänkakkara ja sinikello ovat yleisiä kuivakkokasveja.

Kosteikoilla maasto on kosteaa ja ravinnerikasta. Koska siellä kasvien ei tarvitse kitsastella veden suhteen, ovat ne tavallisesti korkeita ja niillä on isot lehdet. Muun muassa mesiangervot, niittyleinikit ja karhunputket kasvavat mielellään kosteikoilla.

Kasvit lisääntyvät

Suurin osan niittykasveista on monivuotisia. Ne talvehtivat ja lisääntyvät maavarren avulla vuosi toisensa jälkeen. Maavarreksi kutsutaan sitä osaa varresta, joka kasva maan alla ja työntää uudet versot keväällä. Myös monivuotiset kasvit tuottavat siemeniä.

Yksivuotinen keto-orvokki kasvaa kuivaniityllä. Se kuolee syksyllä, mutta siemenet talvehtivat. Keväällä, kun maa on kostea, tuoreet siemenet ja uudet taimet kasvavat. Ne kukkivat koko kesän. Siksi keto-orvokki ehtii tuottaa paljon siemeniä ja varmistaa sillä tavoin uusiutumisen seuraavana vuonna. Yksivuotiset kasvit niityllä ovat harvassa.

Punkit

Niittykasvit tarjoavat sekä ruokaa että turvaa hyönteisille ja pikkujyrsijöille. Ruohikossa piileskelevät lisäksi hämähäkit ja punkit saalistamassa.

Puutiainen on mustaruskea punkki, joka on noin 2 milliä pitkä. Se imee verta ihmisistä ja eläimistä. Se voi työntää imukärsänsä ihosi läpi ja sitten se istuu paikallaan, joskus monta päivää. Kun punkki imee verta, se kasvaa ja siitä voi tulla jopa sormenpään kokoinen. Purema ei satu, mutta ihoon tulee jälki.
On punkkeja, jotka levittävät vakavia sairauksia. Punkit viihtyvät siellä, missä ruoho kasvaa. Laita pitkät vaatteet niin, että ne eivät voi purra, kun liikut sellaisissa paikoissa. Sen jälkeen on hyvä tehdä punkki tarkastus. Poista pu­­nkit pinseteillä mutta varo että ne eivät hajoa. Seuraa kohtaa, missä punkki on ollut, viikon ajan. Jos punkin pureman ympärille alkaa kehittyä punainen rinkula, on parasta hakeutua lääkärin hoitoon.